keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Päivä 8

Muonio 10.9.2008 klo.21:23

Iltaa rakkaat lukijat. Tämän päivän raportin kirjoitan poikkeuksellisesti minä, Sigve Guttorm. Miksi? Se selviää kun luet eteenpäin.

Sauvakävelijä heräsi jälleen Muoniossa. Siitä on tullut hänelle toinen koti. Tänään hän kuitenkin poistui jo aamulla kohti Suomi-neidon Käsivartta, edelleen kohti Kilpisjärveä ja löysi itsensä lopulta Jäämeren rannalta.

Hänen matka alkoi seitsemältä aamulla ja ensimmäiset kuvat hän otti kahdeksan aikoihin. Tällöin oli Käsivarressa lämpötila -2,5C ja kasvillisuuden peitti ohut kuura.



Ilmassa oli myös runsaasti sumua, joka sai Sauvakävelijän virittymään mystiseen tunnelmaan.



Viimein Kilpisjärvelle saavuttuaan Sauvakävelijä tutkaili Saanan profiilia mahdollisen valloituksen kannalta. Tasalakinen nyppylä oli kuitenkin liian haasteettoman näköinen, joten hän jatkoi matkaa kohti Norjaa.



Norjan puolelle siirryttyään maisemat muuttuivat hetki hetkeltä karummiksi ja kauniimmiksi.



Viimein sauvakävelijä saavutti Kilpisjärven ja Skibotnin välissä olevan vesiputouksen, Rovijokfossenin. Matka yläjuoksulta alas jokilaaksoon ei ollut pitkä, mutta polku oli kapea, kivinen, kurainen ja märkä. Sauvakävelijä oli osannut odottaa tätä ja oli pakannut matkaan pitkävartiset vaelluskengät, jotka tukisivat nilkkoja paremmin kuin kävelykäyttöön suunnitellut lenkkarit. Hän vilkuili polkua halveksivasti ja päätti jättää vaelluskengät auton takakonttiin, tämän polun hän laskeutuisi lenkkareilla ja kyynärsauvoilla.



Jokilaaksoon laskeutuminen kesti lopulta noin 19 minuuttia ja muutaman kerran Sauvakävelijä oli lähellä nopeuttaa laskeutumista, hakiessaan Jan Boklövin tunnetuksi tuomaa V-tyylin hyppyasentoa, isoimpien askelmien kohdalla. Lopulta hän kuitenkin selvisi ehjin nahoin alas ja näky oli palkitseva.



Ylösnousu tapahtuikin sitten ripeästi ja aikaa kului vain 13 minuuttia. Sauvakävelijän vaikeusteikolla tämä polku sai arvosanan 4. Tämän rinnalla Saanan valloitus olisi verrattavissa hieman normaalia nopeatempoisempaan kävelylenkkiin Itäkeskuksen Tallinnanaukiolla.

Autolle päästyään hän vaihtoi muutaman kirosanan itsensä (?) kanssa, liittyen vaelluskenkiin ja jatkoi matkaa kohti Skibotnia ja Jäämerta.

Vihdoin Jäämeren rannalle saavuttuaan Sauvakävelijän mieli tyhjeni yhdessä hetkessä. 8:n päivän matkanteko oli palkittu. Maisemat olivat henkeäsalpaavat.



Kirkkaan turkoosissa Jäämeressä uiskenteli meduusojen joukossa pyöriäisiä, laakson reunalla kaarteli merikotka, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja Sauvakävelijän täytti lopullinen tyhjyys.



Tien vierestä löytyi vielä upea pieni vesiputous.



Sauvakävelijä alkoi mumista outoa mantraa, joka ei ollut Suomea, Norjaa, Ruotsia, eikä Saamea. Mantrassa toistuivat sanat "Holga", "uhri" ja "kivikko". Seuraavat tapahtumat ovat hieman hämärän peitossa, sillä tapauksen ainoa silminnäkijä Aslak Tummel kärsii akuutista muistinmenetyksestä, eikä ole tarkasti pystynyt kuvailemaan Jäämeren rantakivikon tapahtumia.

Aslakin mukaan Sauvakävelijä oli laittanut jonkin mustan muovisen esineen kivikkoon, polvistunut sen eteen ja alkanut puhumaan kielillä. Aslakin seuraava muistikuva on, kun hän istuu Skibotnin poliisiasemalla selvittämässä, miksi oli pysäyttänyt Muonioon matkalla olleen linja-auton ja mitä hän oli antanut bussin kuljettalle toimitettavaksi.

Itse tulin tapahtumista tietoiseksi, kun kyseinen linja-autonkuljettaja otti minuun yhteyttä saavuttuaan muonioon. Hän ojensi minulle poronnahkaan käärityn kameran muistikortin ja tarkempien tutkimuksien jälkeen muistikortilta löytyi Mr.P:n kirjoittama matkakertomus tästä päivästä sekä nämä kaksi kuvaa.





Otin välittömästi yhteyttä Skibotnin poliisiin ja he kävivät haravoimassa lähirannat, löytämättä kuitenkaan sen enempää tuota mustaa laatikkoa, kuin Mr.P:täkään. Mitä Jäämeren rannalla oikein tapahtui? Miksi Aslak Tummel ei muista tapahtumista mitään? Missä Mr.P. majailee?

Nämä kaikki ovat kysymyksiä, joihin ei toistaseksi ole kenelläkään vastausta. Jos sinulla, hyvä lukija, on jotakin tietoa tapahtuneesta tai tiedät jomman kumman kuvassa olevan olinpaikan, pyydän ottamaan välittömästi yhteyttä minuun.

Terveisin,
Sigve Guttorm
Muonio
Finland

8 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Hullu ?

Hienoa, että pääsit Jäämerelle. Se on TÄYSIN oma maailmansa, jonne olis helppo asettua aloilleen, jonkun paksutukkaisen ja rehevän norjalaisnaisen passattavaksi

Cekkuli kirjoitti...

Ettei olisi Lapin sodan aikana alkunsa saanut Gertrud Harmonica karannut Inarilaisesta hoitokodista mukanaan koko osaston lääkevarasto. Paennut isänsä jälkiä seuraten jäämerelle jossa kuvitellut jääneensä kiinni venäläiselle susipartiolaiselle nimeltä Pjotor. Viimeisenä oljenkortenaan on iskenyt Pjotoria Holgalla, varastanut hänen henkilöpaperit ja köyttänyt herra P:n sukkahousuillaan vaivaiskoivuun?!?

Jaska kirjoitti...

Sauvoilla sattuu... Holga jäämeren rannalla. Toi on niin hieno, upea ja mahtavuutta.

Toivottavasti P löytyy ja kokonaisena.

Ainiin ja Sigve, kerro Ruutin Áilun purotokan Margetta-porolle terkkuja, se oli ihana...

Anonyymi kirjoitti...

LOISTOKKUUTTA, VALTAVAA LOSTOKKUUTTA !!

Anonyymi kirjoitti...

Hajottavan loistavaa, kyllä.

Peet kirjoitti...

HURRAA!!! MAHTAVUUTTA!!!

Anonyymi kirjoitti...

LOISTAVUUTTA!

Cekkuli kirjoitti...

Herra P on löytynyt Utsjokelaisesta hoitolaitoksesta jonne tullessaan hänellä oli mukana vain ukulele. Onneksi siinä oli nimi ja osoitetiedot. Herra P kärsii jonkinlaisesta muistinmenetyksestä. Ilmeisesti häntä on myös puukotettu selkään...arvesta päätellen ainakin.

http://www.youtube.com/watch?v=J-itFyPur3I

-Cekk