Päivä 2

Terveiset Kalajoen Hiekkasärkiltä! Saavuin tänne tänä iltana puoli yhdeksän kieppeillä ja nappasin C-kategorian mökin, hinta 58€/yö. C-kategoria tarkoittaa siis sitä, että mökistä löytyy sähköjen lisäksi myös oma vessa, mutta ei omaa suihkua. D-kategorian mökki olisi ollut 10€ halvempi, mutta siinä olisi joutunut kuseskelemaan keittonurkkauksen lavuaariin.

Aamu alkoi maukkaalla aamupalalla Perhehotelli Nurmelassa ja sen jälkeen tutustuin hieman enemmän Seinäjokeen. Jo eilen olin saanut sen käsityksen, että Pohjanmaalla uskonto on tärkeässä asemassa. Tänään kun olin matkalla kuvaamaan Lakeuden Ristiä, ajoin omituisen grillin ohi. Herra siunatkoon ja varjelkoon nämä makkaraperunat.



Lakeuden Ristin juurella autossa istuessani, Holgaa teippaillessani ja Rauli Baddingin laulaessa taustalla, tunsin olevani oikealla tiellä.



Tästä innostuneena kävin vielä katsastamassa paikallisen Mallaskosken Panimon, joka on saanut nimensä vieressä virtaavan Mallaskosken mukaan. Panimoravintola oli ikävä kyllä suljettu.



Seinäjoelta matka jatkui, tai itse asiassa ei jatkunut, sillä otin hieman takapakkia Ilmajoen suuntaan ja kävin ajamassa läpi Lakeuden Luontopolun. Luontopolku on hiekkatie, joka kulkee läpi loputtomien peltoaukeiden. Tämä oli juuri SE maisema, jonka halusin nähdä.



Tarkoitus oli nyt suunnata kohti rannikkoa, mutta päätin kuitenkin käydä katsastamassa Lapuan, koska omassa päässäni Pohjanmaa tuo mieleen nimenomaan Lapuan.

Hieman Seinäjoen pohjoispuolella huomasin kyltin "Traktorimuseo" ja pakkohan sinne oli mennä! Pihaan ajaessani huomasin, että kyseessä oli Etelä-Pohjanmaan Traktorimuseo ja tietysti minun tuurillani ovessa oli lappu "Auki sopimuksen mukaan!". Pihalla oli kuitenkin muutama traktori, joten kaivoin kameran esiin ja nappasin muutaman kuvan. Ei aikaakaan kun hallin ovesta pelmahti esiin vanhempi herra ja hän oli tietenkin Matti Jaskari, Traktorimuseon omistaja, ylläpitäjä, puuhamies ja kaikkea siltä väliltä. Turisin aikani Matin kanssa ja näpsin lisää kuvia. Mukava mies, lupasin joskus mennä takaisin ja tuoda kavereitakin mukana. Vapaaehtoiset ilmoittautukaa!



Lapualle saavuttuani ajattelin käydä ABC:llä syömässä lounasta, mutta päätin kuitenkin ajaa kaupungin keskustan läpi ensiksi ja katsoa vastaako Lapua kuvitelmiani. Eipä vastannut. Melko sekasotkuisen oloinen kaupunki rakennustyyliltään ja kaipaamani pohjalaistalot loistivat poissaolollaan. Nuorisotalossa oli sentään jotakin hohtoa.



Hieman pettyneenä Lapuaan kävin ABC:llä syömässä hernekeittolounaan ja kun astelin sieltä ulos kohti autoani, näin omituisen hahmon S-Marketin edessä. Tuo hahmo näytti vielä pitävän kädessään omituisesti Holgaa muistuttavaa kameraa...ja perkele!!! Sehän olikin Holgarocks ry:n jäsentoverini, jonka tiesin kyllä asuvan jossakin Pohjanmaalla, mutta melkoinen yhteensattuma tämä kyllä oli! Ystävällisesti hän kutsui minut kylään ja hänen autollaan kiersimme Lapuan lakeudet, jotka erosivat Ilmajoen lakeuksista ainakin latojen määrässä - Lapualla niitä oli enemmän. Upeita maisemia nämäkin ja kierroksen varrella pettymykseni Lapuasta muuttui tyytyväisyyden tunteeksi. Täällä oli sittenkin Pohjalaistaloja ja perinteistä talonpoikaiselämää. Hämmästyttävintä kierroksessa oli käynti Simpsiön vuoren laella. Sieltä näki kaksi eri maailmaa. Pohjoisessa olivat Pohjanmaalle sopivat suuret lakeudet, mutta lounaan suunnassa oli silmänkantamattomiin pelkää metsää!!! Käsittämätöntä! Kierroksen jälkeen sain evääksi runsaasti elämänohjeita ja makoisia omenoita. Suuri kiitos ja kumarrus Lapuan herrasmiehelle!

Lapualta matka jatkui kohti Kalajokea, jonne siis saavuin puoli yhdeksältä. Ostin kaupasta reissun ensimmäiset oluet, jotka ajattelin nyt nautiskella, samalla kun tapailen ukulelella Tiikerihaita, Kulkurin Iltatähteä ja muita vanhoja klassikoita. Elämä tuntuu pitkästä aikaa makoisalta.